Pitkästä, pitkästä aikaa

Aika Ateenassa on täysin oma ulottuvuutensa. Aika on venyvä ja kummallisesti koko olemisen luonnetta muokkaava määre. On kellonaikoja, joita seuraan, kuten työaika, kahvitunti (todellakin lähes tunti). On viikonpäiviin sidottuja asioita, kuten maanantaina pitää muistaa mennä töihin, tiistaisin on omalla kadullla tori ja perjantaisin kotimatkalla töistä. Pitkiä iltoja, jolloin ei ole mitään tekemistä ja vastaavasti hienoja hetkiä, kun ympärillä on ihania ihmisiä.

Edellisestä blogimerkinnästä on kuukausi. Olen ollut täällä lähes kaksi kuukautta ja aikani Ateenassa on puolivälissä. Kaupungista on tullut osittain tuttu, mutta edelleen on kaupunginosia, joita en tunne. Olen ollut rikollisen laiska museoiden suhteen, mutta taidan sallia sen itselleni. Kaupunki, joka on täynnä historiaa, uuvuttaa helposti. Niinpä olen antanut itselleni luvan, tarpeen niin vaatiessa, nauttia jäätelöstä ja rinkilöistä, ihmisten katselusta ja tästä päivästä museoiden ja arkeologisten löydösten sijaan. Vielä kun osaisin todella nauttia tästä päivästä ja olla murehtimatta tulevaa.

Aikaan ja sen suhteellisuuteen palatakseni, täällä on todella paljon aikaa vain ajatella. Olen irti televisiosta (uskomatonta, mutta totta!) ja kirjallisuutta ja lehtiä on tarjolla aika rajatusti. Luulen, että vieroitusoireet alkavat olla ohi, mutta en ole varma haluanko ajatella näin paljon, varsinkaan omia asioitani. Populaarikulttuuri ja erilaisista lähteistä kumpuava taustahumina vaimentaa niin mukavasti kaikki vaikeimmat asiat, joita haluaisi vältellä. Täällä taustahumina on vain liikenteen melua ja se ei toimi samoin. Onneksi on edes netti, jossa saan tyydytettyä tiedontarpeeni ja pidettyä yhteyttä ihmisiini. Ja saan ehkä päivittäisen annokseni eskapismia.

Huomenna on 1. toukokuuta eli virallinen työläisten juhlapäivä. Perinteisestikin päivään kuuluu täällä mielenosoituksia ja palavia puheita,mutta tänä vuonna voi olla, että tunnelma on entistä intohimoisempi. Kreikan taloudellinen tilanne on katastrofaalinen ja valtio on pakkotoimien edessä. Ehdotetut toimet ovat rankkoja ja kansa, erityisesti näin tunteikas kansa, ei tule nielemään uudistuksia ilman vastarintaa.