Sumuista

Maailma on taas sumun peitossa. En tarkoita tällä mitään symbolistista sumua, vaan todellakin Haliskylä on kelluva irtonainen palanen keskellä utua. Alla kuva, joka on tosin otettu noin kuukausi sitten, mutta siinä kiteytyy maailman reunalla olemisen fiilis. Fiilis syntyy erityiseti, kun kaikki ympärillä olevat rakennukset katoavat sumuun. Mutta eikö olekin aika linnoitusmainen asuinalue?




Lueskelin Hannan blogia ja siellä on paljon kauniita kuvia keväisemmistä asukokonaisuuksista. Kuinka odotankaan ensimmäisä converse-päivää! Se taitaa tulla eteen vasta Kreikassa, mutta siihen ei ole enää pitkä aika. Kalenteria katselemalla, päivästä riippuen, lähtöön on joko aivan liian pitkä aika tai se on ihan just ja kaikki on vielä kesken. Vaihtelevista tunnelmista huolimatta kevät ja alkukesä jossin muualla kuin Turussa tai Helsingissä tuntuu kovin epätodelliselta ajatukselta. Noh, ehkä se muuttuu todelliseksi viimeistään kun matkalaukku on pakattu, asunto tyhjennetty ja viimeiset koulujutut palautettu. Tai kun lentokone laskeutuu Ateenaan.